Alkuun Niro oli hana ja helppo hoitoinen pikku pallero, joka nukkui ja söi. Nyt kun Niro on kotiutunut, ja nukkuminen ei enää niin paljoa kiinnosta... alkaa kaikki "ei sallittu" kiinnostaa. Johdot, verhot, kengät, matot, sohvat, tuolit, lattialle jätetyt laukut sekä sukat ja housunhelmat.
Niro "riiviö" on vielä sen verran hankala tapaus, että perinteisestä suihkepullolla ruiskuttelusta, se ei ole moksiskaan. Välillä onneksi se säikähtää senverran, että menee matkoihinsa, mutta palaa usein jo hetken kuluttua takaisin tekemään pahojaan.
Kaikkiin paikkoihin on päästävä, ja kaikki paikat on tutkittava useampaan kertaan. Niron vakio reitti sohvalle menee meidän sohvan takana säilytyksessä olevia patjoja kautta.
Meidän kodissa on kolme lasista pöytää, ja nehän vasta pikkuveijaria ihmetyttävät. Peilejä ei meillä ole niin, että kissa itse niistä pääsisi pärstäänsä pällistelemään. Pari kertaa olen nostanut kisun syliin, ja ollaan yhdessä ihmetelty mitä peilistä löytyy. Niro tosin pelkäsi omaa peili kuvaansa, käänsi pään pois ja tarrasi kynsillä lujaa kiinni paitaan.
Tulevaisuutta ajatellen tietenkin olisi hyvä opettaa, että mattoja ei syödä. Jos jonakin päivänä joku kallis arabia matto meidän kämpille tiensä löytää.
Onneksi pikku veijaria jaksaa vielä lelutkin kiinnostaa. Onkin täysi homma repiä kissaa pois paikoista, joissa sen ei kuuluisi olla ja tarjota tilalle leluja raadeltavaksi. Onneksi tulee juhannus ja pari vapaapäivää, niin on aikaa riehua Niron kanssa, ja jos itsekkin jossain välissä ehtisi hieman hengähtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti